sunnuntai 25. joulukuuta 2016

REISSUPÄIVÄKIRJA: MACHU PICCHULLA

maanantai 7. marraskuuta 2016

Sataa. Ja ihan kunnolla. Kello herätti uuteen päivään 3:30 kun kerran kuudelta pitäisi olla kiivettynä vuorelle näkemään Machu Picchua. Molemmat meistä sattui olemaan hieman puolikuntoisia joten edessä olevat 1700 porrasta ei tuntunut kauhean houkuttelevalta pilkko pimeässä ja sateessa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna se bussi ylös olisi ollut oikein fiksu valinta. Bussillakin meni aikaa ylös joku parisen kymmentä minuuttia niin kävellen se vei helpostikin 1,5 tuntia. Moneen, siis todella moneen kertaan ehti ajatella ettei se matka voi olla enää pitkä. Toisin kävi. Ensimmäisen kerran tämän ajatuksen tullessa päähän taidettiin olla noustu matkasta vasta yksi kolmasosa. Oltiin aivan märkiä sadeviitoista huolimatta kun viimein päästiin ylös asti.

Lipun tarkastuksen jälkeen päästiin sisälle. Ensivaikutelma Machu Picchusta oli kieltämättä melkoinen. Mutta kun paikkaa pääsi kunnolla kiertämään ei voi kuin sanoa sen olevan upea ja ihan viimeisen päälle kaavan mukaan rakennettu. Vaikka kyseessä on melkoinen turistikohde, ei onneksi sitä olla päästy pilaamaan. Paikassa menee osassa kohtaa tarkka kiertojärjestys jota valvotaan, joten vastavirtaan ei pääse kävelemään. Kun kierroksen saa loppuun, on alueelta poistuttava vaikka haluaisi jäädä vielä kiertämään. Onneksi samalla lipulla taisi päästä kolme kertaa sisälle, joten ulkopuolella on mahdollista käydä vessassa ja palata takaisin. Kierreltiin tosiaan aluksi oppaan kanssa parisen tuntia jonka jälkeen saatiin itsenäisesti kiertää. Vähän sellainen olo ettei tuota paikkaa voi oikein sanoin kuvailla, se pitää kokea.

Kun itsenäisesti aloitettiin kiertäminen alkoi aurinko hiljalleen paistamaan ja sadepilvet väistymään. Aamullaki vaikka täysin pimeällä lähdettiin kävelemään pääsi valo yllättämään meidät nopeasti. Noustiin vielä hieman korkeammalle kuvia ottamaan ja mitkä näkymät siellä odottikaan! Silmän kantamattomiin vuoria vihreiden puiden peitossa. Keksittiin tuolta korkealta kylässä olevat laamat, joten pakkohan niitä oli mennä katsomaan. Kieltämättä varsin vekkuleita otuksia.

Takaisin Aguas Calientes mentiin sitten ihan bussilla. Kyllähän se matka taittui huomattavasti nopeammin kun aikaa meni alta puoli tuntia aamuisen 1,5h sijasta. Kylässä käytiin vielä syömässä ennen junalle lähtöä. Huomasi jälleen kuinka turistipaikassa on ravintoloilla varaa pyytää huomattavasti suurempaa summaa ruuasta. Ja heti kun jaksoi vähän ydinkeskustasta kävellä poispäin tippui ruuan hinta jälleen normaalille tasolle.

Junalla kuljettiin Hydroelektrikaan ja siitä vielä samaan kohtaan mistä bussit lähti. En todellakaan ymmärrä tuota Hydroelektrikan hienoutta kun se sattui olemaan ihan tavallinen sähkökeskus.

Bussimatka sujui hieman paremmin vaikka sama kuski olikin ajamassa. Pieni ukkoskuuro pääsi yllättämään, joten olisikohan johtunut siitä? Vettä tuli ajoittain todella kovaa. Huomasi kyllä että yöunet oli jääneet lyhyiksi ja liikuttua oli tullut paljon kun nukahdin aivan huomaamatta bussiin.

Cuscoon päästyä tultiin samaan hostelliin kuin aikaisemmin. Oikeastaan suoraan suihkun kautta nukkumaan. Pitää toivoa että huomenna nämä ötökän syömät jalat olisivat hieman paremmassa kuosissa. Nyt toinen nilkka on turvonnut noin kaksinkertaiseksi toiseen verrattuna.


VINKKI 1 Bussi ylös vuorelle ja takaisin alas taisi maksaa 25 dollaria, mutta vähänkin huonokuntoisempana suosittelen sen ottamista. Lisäksi kun aikaisemmassa postauksessa kerroin meidän kävelleen Aguas Calientesiin kaksi tuntia, on tämäkin matka mahdollista mennä junalla. Halutessaan koko matkan (Cusco - Aguas Calientes) on mahdollista mennä junalla, jolloin ei tarvitse pelätä vuoristossa bussin kyydillä. Juna maksaa tosin sen verran paljon, että tuttu ja turvallinen VR tuntuu varsin halvalta. Jos nyt lähtisin uudelleen, ostaisin luultavasti siitä huolimatta junaliput ja lähtisin Machu Picchulle omatoimisesti.

VINKKI 2 Ötökkämyrkky on suotavaa muttei pakollista jos kävelet tuon matkan Aguas Calientesiin. Sanotaan että kun päätin nostaa hetkeksi housujen lahkeet polven korkuudelle, oli jalat pian veripisaroiden kirjamat ötököiden käytyä ottamassa verinäytteitä. Eihän ne pienet mustat ötökät mitenkään vaarallisia ole, saatika että puremat kipeitä olisi. Parin päivän sisällä puremia alkaa kutittamaan aivan tajuttomasti ja ne turpoavat, joten suosittelen kyllä lämpimästi suojautumaan ötököiltä. Puremajäljet taisivat näkyä itselläni kaksi viikkoa, joten kovinkaan nopeasti ne eivät laskeudu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti