torstai 28. heinäkuuta 2016

MATKASATTUMUKSIA


5. EGYPTI, EVAKUOINTI - Muutamia vuosia sitten lähdettiin kahden päivän varoitusajalla perheen kanssa lomalle Egyptiin. Tähän aikaan etenkin Kairossa oli paljon mellakoita, mutta turistialueella emme tätä pahemmin huomanneet. Ainoa mistä rauhattomuudet pystyi huomaamaan oli päivä päivältä isompia aseita kantaneet hotellin turvamiehet. Kolmantena iltana matkakohteessa hotellihuoneestamme löytyi lappu, jossa meille ilmoitettiin evakuointilennon lähtevän seuraavana iltana kello kuuden maissa. Kaikki suomalaiset evakuoitiin tuolloin Egyptistä muutaman päivän varoitusajalla. Äkkilähtöreissaajat saivat tällä reissulla vielä pikaisemman kotiin lähdön.


4. TENERIFFA, SÄHKÖKATKOS - Oltiin ensimmäistä kertaa perheen kesken lomalla ulkomailla noin seitsemän vuotta sitten Teneriffalla. Varsin mukavasti kulunut loma koki muistaakseeni viimeisenä iltana pienen käänteen, kun ulkona riehuva myrsky vei sähköt kaikkialta hotellimme alueelta juuri illallisen aikaan. Varsin fiksu hotellin henkilökunta käänsi tämän upeasti voitoksi, sillä syömään mennessämme ravintola oli täytetty kauniisti kynttilöillä. Päästiin siis vastoin ehkä suunnitelmiamme kynttiläillalliselle, en valita!


3. ROOMA, VASTAANOTTOVIRKAILIJA - Tämän tarinan päätähti ei ole itseasiassa mikään sattumus vaan henkilö. Mielestäni meidän hotellin vastaanottovirkailija oli maininnan arvoinen. Ai miksikö? Sanotaan, että kun nainen oli sanonut minuutin sisällä 27 kertaa okay, parhaimmillaan neljä kertaa peräkkäin, rupesi sitä itseäkin hieman jo naurattamaan. Varsin energinen ja valoisa persoona oli kyseessä, että missään nimessä en vähättele. Tuo persoona oli kuitenkin kokemus jo itsestään!


2. PRAHA & MIAMI, TAKSIN METSÄSTYS - Nämä kaksi matkasattumusta olivat niin samanlaisia, että päädyin laittamaan ne jaetulle toiselle sijalle. Prahan reissulla päätettiin säästää hieman rahaa kävelemällä ympäriinsä mahdollisimman paljon. Kun ilta oli varsin kiva ja melko lämmin, päätettiin lähteä kävelemään kaupungin toisella laidalla olevalle jäähallille, jonne olimme menossa katsomaan peliä. Menoreissu meni oikein kivasti vaikka jalkoja alkoi hieman jo painaa. Päätettiin että etsitään taksi sitten kotimatkalle. Noh, tässä kävi sellainen hassu sattumus että ei satuttu saamaan taksia mistään tuon pelin jälkeen. Ei siinä auttanut sitten kuin kävellä takaisin hotellille asti. Seuraavana päivänä painoi jaloissa noin 20 kilometrin lenkkeily einiinkauheanhyvissä kengissä.

Miamin matkalla liikuttiin turistibussilla ympäriinsä ja päätettiin jäädä Coconut Grovelle pyörimään. Syömässä käymisen ja muutamaan kertaan Victoria's Secretillä pyörähtämisen jälkeen alettiin harkita hotellille päin lähtemistä kun alkoi kovasti jo hämärtämäänkin. Sitten se ongelma iski vasten kasvoja - takseja ei näkynyt yhtään missään. Käveltiin hetken aikaa ympäriinsä, jonka jälkeen päädyimme pieneen satamaan ja sen pikkukuppiloihin. Käytiin pyytämässä eräästä ravintolasta henkilökunnalta, jos he voisivat soittaa meille kyydin kotiin. Jäätiin pihalle odottelemaan kyytiä, mutta kun noin puolen tunnin odottelun jälkeen sitä ei vieläkään ilmaantunut, käytiin kysymässä uudelleen. Ravintolassa oli kuitenkin sillä hetkellä sen verran kiire, että sieltä ei enää ehditty soittaa.

Päädyimme lopulta viereiseen Starbucksiin miettimään mitä tehdä. Matkaa oli kuitenkin hotellille yli 15km, eikä kummallakaan ollut kunnolla hajua mihin lähteä. Tämän lisäksi tiet olivat melko pieniä ja pimeitä. Hetken pähkäilyn jälkeen ladattiin Uber ja yritettiin saada kyytiä sen avulla. Sanotaan, että valehtelematta viiden minuutin sisällä sovelluksen lataamisen jäljiltä oltiin jo matkalla kotiin. Eikä sitten enää liikuttu koko loppureissun aikana millään muulla kuin Uberilla.


1. NEW YORK - JUNAMATKA
Heh, tein juuri havaintoja että suurin osa näistä sattumuksista liittyvät enemmän tai vähemmän kohteessa liikkumiseen. Kuitenkin, oltiin isäni kanssa New Yorkissa reissussa. Ostettiin NHL matsiin liput ehkä hieman myöhässä, joten lähdettiin kovalla kiireellä juoksemaan ja etsimään taksia. Taksiin päästyä sanoimme kuskille, että ollaan menossa peliä katsomaan ja viimeinen juna sinne lähtee 10min päästä, mahdetaanko ehtiä? Samantien kuski laittoi tallan pohjaan ja niin mentiin, voin kertoa että Suomessa tällainen kyyti olisi hirvittänyt!

Ehdittiin junaan helposti. Hetken aikaa matkustettuamme viereiselle penkkiriville tuli istumaan varsin isokokoinen mies, joka kovasti tuntui vilkuilevan suuntaamme. Viimein mies kysäisi saisiko laittaa puhelimensa lataukseen meidän puolelle, kun hänen puolellaan ei ollut pistorasiaa. Juteltiin miehen kanssa koko loppu junamatka ja hän innostui kovasti kuullessaan että olemme Suomesta ja menossa katsomaan peliä. Hän tuumasi tuttunsa olevan taksikuski ja hommaavansa meille kyydin edestakaisin. Asemalta ei ollut pitkä jäähalille, mutta seutu oli kuulemma sellaista, että ei lähtisi ensimmäistä kertaa yksin sinne seikkailemaan.

Junasta poistuttuamme mies käski odottaa hetken ja kävi juoksemassa taksille. Kyyti oli tällä sovittu ja lähdimme peliin hyvillä mielillä. Hieman naureskeltiin itseksemme, olisikohan kyyti oikeasti odottamassa pelin jälkeen. Mutta siellä se oli, ihan oikeasti meitä odottamassa. Ei se ihmisten halu auttaa ole kadonnut tästä maailmasta!