keskiviikko 17. helmikuuta 2016

ELÄMÄNI AAKKOSET

Agility. Harrastuksen olen aloittanut vasta Lunan kanssa, joten mitenkään taitava en vielä ole. Lajin vauhti ja koiran kanssa yhdessä puuhastelu on vienyt sydämeni täysin.

Canon. Rakas iänpäivän vanha järjestelmäkamerani (joka muuten toimii vieläkin erinomaisesti) on tämän merkkinen. Olen aina ollut enemmän Canonin kuin Nikonin puoleen kääntyviä ihmisiä, joten pakkohan sen merkkinen järkkäri oli aikoinaan saatava.

Doris. Rakastan Doris keksejä yli kaiken. Tai jos aivan tarkkoja ollaan, niin niiden täytettä. Lapsena olen syönyt kekseistä vain täytteen ja laittanut itse keksin takaisin pakettiin. Äidin ihmetellessä hampaanjälkiä kekseissä en ole luonnollisestikaan tiennyt asiasta yhtään mitään.

Elokuvat. Myönnän olevani yksi surkeimmista leffojen katsojista ikinä. Joko keskittyminen herpaantuu ja alan tekemään jotain muuta tai nukahdan kesken elokuvan. Oikeastaan aina.

Fränti. Hmm, ja mikähän tämä voisi olla?


Golf. Eikä sitten kumpikaan niistä perinteisistä, eli kyseessä ei ole itse laji tai auto. Elämäni suurin hepparakkaus oli (ja on yhä edelleenkin, tosin teillä tietämättömillä) nimeltään Golf. Tämä Viron tuliaisen kanssa sain viettää vain muutamia kuukausia, mutta se on jättänyt oman näköisensä jäljen pysyvästi sydämeeni.

Härmä. Ja nimenomaan se oikea Härmä, eli Alahärmä. Olen syntyperäinen tamperelainen, mutta olen lapsuuteni sekä pahimmat teinivuodet asunut Alahärmässä.

Isin tyttö. Pienestä pitäen olen ollut varsinainen isin tyttö.

Jääräpää. Luonteeltani olen varsin mukautuva, mutta päättäessäni jotain olen melkoinen jääräpää. Mikäli sen sohvan tulee olla punainen, niin sen on myös oltava se punainen. Jos haluan tosissani jotain asiaa, olen valmis tekemään kaikkeni sen eteen. Kotona on opetettu, että luovuttajat eivät ikinä voita. Tätä olen kovasti viimeaikoina hokenut itselleni kun lukujonojen suppenemis- ja hajaantumisteoriat eivät vain onnistu.

Luna. Mamman pieni kulta, noin 3,5kg ja 24cm täyttä rakkautta. Varsin eläväinen pikkukaveri, joka on ainakin lähipiirin sydämet valloittanut täysin.

Maastoesteet. Yksi pieni asia, jota olen jäänyt kaikista eniten kaipaamaan ratsastusvuosistani. Uudessakaarlepyyssä on vietetty tunti jos toinenkin ”roskismäkiä” laukaten sekä tukkeja hyppien. Keväisin en ikinä malttanut odottaa maastojen kuivamista ja esteille pääsemistä. Nyt en ole päässyt maastoesteille vuosiin, joten pienenä toiveena olisi ensi kesänä päästä jälleen tositoimiin.

New York. Pikkutytöstä asti olen enemmän tai vähemmän ihaillut New Yorkia, sitä tunnelmaa mitä sarjat ja elokuvat välittävät. Ylioppilaslahjaksi isäni vei minut viikoksi käymään tässä taianomaisessa kaupungissa. Matka oli kaikella tapaa unelmien täyttymys.


Oma koti. Muutin elokuussa ensimmäistä kertaa täysin omaan kotiin. Tätä aikaisemmin olen asunut mieheni kanssa yhdessä pari vuotta. Opiskelujen perässä oli muutettava omaan kotiin, sillä kummallakin meistä on koulu eri paikassa. Toivottavasti kevään/kesän mittaan päästäisiin muuttamaan takaisin saman katon alle!

Ponnarit. Kuten luultavasti myös moni muukin nainen, olen melkoinen ponnareiden suurkuluttaja. Suurkuluttajaksi minusta tekee niiden lahjakas hukkaaminen – ikinä niitä ei löydy kun oikeasti tarvitsisi! Laukun pohjat, lompakko, takkien taskut yms ovat silti lähes aina täynnä ponnareita...

Ratsastus. Olen aina ollut heppatyttöjä, mutta nyt viimeaikoina hevostelut on jäänyt vähälle. Toivottavasti vielä jossain vaiheessa löytäisin tältäkin suunnalta kivan heppakaverin!

Subway. Työskentelen kyseisen ketjun ravintolassa Tampereella koulun ohella. Ajoittain varsin kiireistä työtä, josta pidän kovasti.

TAKUT. Harrastan Lunan kanssa agilityä Tampereen Koiraurheilujoissa eli Takuissa. Seura on melko pieni, sillä jäsenmäärä on rajattu. Mielestäni oikein hyvä systeemi, sillä silloin jokaiselle löytyy varmasti oma harkkapaikka.

Unohtelija. Olen erittäin hyvä hukkaamaan tavaroita sinne tänne, unohtelemaan koulutehtävien (ja hieman muidenkin) päivämäärät. Oikeasti tärkeät asiat muistan hyvin, mutta nämä epätärkeän tärkeät asiat unohtuvat oikein helposti.


Vene. Muutamia vuosia sitten isäni osti itselleen veneen saadakseen hieman enemmän omaa aikaa. Välttämättä kauheasti omaa aikaa hän ei ole siltikään saanut, lähes aina löytyy joku mukaan lähtijä vesille. Olen aivan rakastunut veneilyyn merellä, kuinka ihania pieniä saaria Suomesta löytyykään!

Yleisurheilu. Teinivuosinani kilpailin yleisurheilussa päälajina korkeushyppy. Treenien puutteen vuoksi lopetin harrastuksen, sillä olisin halunnut pärjätä ihan oikeasti. Isot kisakentät jäivät siis haaveeksi, mutta seuraan yhä mielelläni etenkin yleisurheilun MM kisoja telkkarista.

Ääni. Kuulemma ääneni puolesta olisin sopinut hyvin armeijaan komentamaan nuoria miehiä. Kovaa ja kuuluvasti voisi olla yksi hyvä mottoni.

Öljy. Myönnän, että olen viimeaikoina jäänyt aivan koukkuun hiusöljyyn. Kaksihaaraisten ja hiusten rapistumisen pelossa tulee öljyllä leikittyä melkoisen paljon.

4 kommenttia:

  1. Haha :D Ä-kohta ihan paras! Tähän rivi itkunauruhymiöitä. Kieltämättä susta varmaan vois lähteä ääntä ku pienestä kylästä ja pelokkaan alokkaat seisois kyllä viivottimen tarkassa asennossa :D oot paras<3 -T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha kiitos tästä mielikuvasta, nauroin tälle kommentille kauan :D itse olet ihana <3

      Poista
  2. Tää oli tosi ihana postaus ja löysin kivoja samankaltaisuuksia. :3 Olen kans ollut aina heppatyttö ja vanhemmillani on kotona hevosia, mutta en ole Turkuun muuttamisen jälkeen päässyt ratsastamaan itsestään selvistä syistä. :"D Eikä oikeen ole varaa käydä missään ratsastuskoulussakaan. Ponnarit on kyl kans yksiä katoajia! Tuntuu, että jokasella pöydällä kämpässä on pieni musta-aukko joka syö kaikki ponnarit. Varsinkin kun käytetään miehen kanssa molemmat niitä. Just ostin ison läjän ja sanoin et niitä säilytetään yhen hyllyn päällä ja tänäaamuna tsekkasin sen eikä ponnareita ollu missään! XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Tuo ratsastus on vaan kauhean kallis harrastus mutta niin mieluinen. Valitettavasti kaikkea ei voi saada :/
      Täällä sama että juuri hetki sitten ostin uusia ponnareita läjän, mutta nyt aamulla etsiessäni ei löytynyt yhtään. On ne vaan sellaisia katoajia :D

      Poista