sunnuntai 25. joulukuuta 2016

REISSUPÄIVÄKIRJA: MACHU PICCHULLA

maanantai 7. marraskuuta 2016

Sataa. Ja ihan kunnolla. Kello herätti uuteen päivään 3:30 kun kerran kuudelta pitäisi olla kiivettynä vuorelle näkemään Machu Picchua. Molemmat meistä sattui olemaan hieman puolikuntoisia joten edessä olevat 1700 porrasta ei tuntunut kauhean houkuttelevalta pilkko pimeässä ja sateessa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna se bussi ylös olisi ollut oikein fiksu valinta. Bussillakin meni aikaa ylös joku parisen kymmentä minuuttia niin kävellen se vei helpostikin 1,5 tuntia. Moneen, siis todella moneen kertaan ehti ajatella ettei se matka voi olla enää pitkä. Toisin kävi. Ensimmäisen kerran tämän ajatuksen tullessa päähän taidettiin olla noustu matkasta vasta yksi kolmasosa. Oltiin aivan märkiä sadeviitoista huolimatta kun viimein päästiin ylös asti.

Lipun tarkastuksen jälkeen päästiin sisälle. Ensivaikutelma Machu Picchusta oli kieltämättä melkoinen. Mutta kun paikkaa pääsi kunnolla kiertämään ei voi kuin sanoa sen olevan upea ja ihan viimeisen päälle kaavan mukaan rakennettu. Vaikka kyseessä on melkoinen turistikohde, ei onneksi sitä olla päästy pilaamaan. Paikassa menee osassa kohtaa tarkka kiertojärjestys jota valvotaan, joten vastavirtaan ei pääse kävelemään. Kun kierroksen saa loppuun, on alueelta poistuttava vaikka haluaisi jäädä vielä kiertämään. Onneksi samalla lipulla taisi päästä kolme kertaa sisälle, joten ulkopuolella on mahdollista käydä vessassa ja palata takaisin. Kierreltiin tosiaan aluksi oppaan kanssa parisen tuntia jonka jälkeen saatiin itsenäisesti kiertää. Vähän sellainen olo ettei tuota paikkaa voi oikein sanoin kuvailla, se pitää kokea.

Kun itsenäisesti aloitettiin kiertäminen alkoi aurinko hiljalleen paistamaan ja sadepilvet väistymään. Aamullaki vaikka täysin pimeällä lähdettiin kävelemään pääsi valo yllättämään meidät nopeasti. Noustiin vielä hieman korkeammalle kuvia ottamaan ja mitkä näkymät siellä odottikaan! Silmän kantamattomiin vuoria vihreiden puiden peitossa. Keksittiin tuolta korkealta kylässä olevat laamat, joten pakkohan niitä oli mennä katsomaan. Kieltämättä varsin vekkuleita otuksia.

Takaisin Aguas Calientes mentiin sitten ihan bussilla. Kyllähän se matka taittui huomattavasti nopeammin kun aikaa meni alta puoli tuntia aamuisen 1,5h sijasta. Kylässä käytiin vielä syömässä ennen junalle lähtöä. Huomasi jälleen kuinka turistipaikassa on ravintoloilla varaa pyytää huomattavasti suurempaa summaa ruuasta. Ja heti kun jaksoi vähän ydinkeskustasta kävellä poispäin tippui ruuan hinta jälleen normaalille tasolle.

Junalla kuljettiin Hydroelektrikaan ja siitä vielä samaan kohtaan mistä bussit lähti. En todellakaan ymmärrä tuota Hydroelektrikan hienoutta kun se sattui olemaan ihan tavallinen sähkökeskus.

Bussimatka sujui hieman paremmin vaikka sama kuski olikin ajamassa. Pieni ukkoskuuro pääsi yllättämään, joten olisikohan johtunut siitä? Vettä tuli ajoittain todella kovaa. Huomasi kyllä että yöunet oli jääneet lyhyiksi ja liikuttua oli tullut paljon kun nukahdin aivan huomaamatta bussiin.

Cuscoon päästyä tultiin samaan hostelliin kuin aikaisemmin. Oikeastaan suoraan suihkun kautta nukkumaan. Pitää toivoa että huomenna nämä ötökän syömät jalat olisivat hieman paremmassa kuosissa. Nyt toinen nilkka on turvonnut noin kaksinkertaiseksi toiseen verrattuna.


VINKKI 1 Bussi ylös vuorelle ja takaisin alas taisi maksaa 25 dollaria, mutta vähänkin huonokuntoisempana suosittelen sen ottamista. Lisäksi kun aikaisemmassa postauksessa kerroin meidän kävelleen Aguas Calientesiin kaksi tuntia, on tämäkin matka mahdollista mennä junalla. Halutessaan koko matkan (Cusco - Aguas Calientes) on mahdollista mennä junalla, jolloin ei tarvitse pelätä vuoristossa bussin kyydillä. Juna maksaa tosin sen verran paljon, että tuttu ja turvallinen VR tuntuu varsin halvalta. Jos nyt lähtisin uudelleen, ostaisin luultavasti siitä huolimatta junaliput ja lähtisin Machu Picchulle omatoimisesti.

VINKKI 2 Ötökkämyrkky on suotavaa muttei pakollista jos kävelet tuon matkan Aguas Calientesiin. Sanotaan että kun päätin nostaa hetkeksi housujen lahkeet polven korkuudelle, oli jalat pian veripisaroiden kirjamat ötököiden käytyä ottamassa verinäytteitä. Eihän ne pienet mustat ötökät mitenkään vaarallisia ole, saatika että puremat kipeitä olisi. Parin päivän sisällä puremia alkaa kutittamaan aivan tajuttomasti ja ne turpoavat, joten suosittelen kyllä lämpimästi suojautumaan ötököiltä. Puremajäljet taisivat näkyä itselläni kaksi viikkoa, joten kovinkaan nopeasti ne eivät laskeudu.

maanantai 19. joulukuuta 2016

REISSUPÄIVÄKIRJA: ANDEILLA

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Ensivaikutelma Cuscosta oli, noh, pelotti että joudutaan nukkumaan kirjaimellisesti slummissa. Ennen varsinaista kaupunkia oli pitkälti aluetta, joka vaikutti suomalaiseen tasoon tottuneen silmään todella köyhältä. Kaupinki oli ensivaikutelmalta ihan ok, siinä edustalla kun hetki pyörittiin nettiä etsien. Samalla käytiin varaamassa reissu Machu Picchulle ennen kuin viitottiin taksi ja jatkettiin hostellille. Saatiin huima 10% alennus Intro Hostels Cuscosta sillä olin laittanut heille viestiä etukäteen ja kertonut meidän yöpyneen aikaisemmi heidän "sisarhostellissa" Limassa.

Itse pidin kovasti tästä hostellista, jossa oli sisäpiha/avoin terassi/ulkoilma aula. Todella mukava ja viihtyisä! Pelkäsin aluksi jäätyväni yöllä, kun huoneiden seinät ja ikkunat eivät kauhean paksut olleet. Ihan turha pelko! Yöllä tuli pikemmin kuuma. Itse yöunet jäi huonoiksi ja tuli vain pyörittyä sängyssä.

Aamulla herättiin varhain ja kiiruhdettiin etukäteen aamupalalle kun taksin olisi pitänyt olla hakemassa 7:30. Noh ei ollut! Vihdoin kun kyytiin päästiin kierreltiin vielä hetki Cuscoa ja lähdettiin kohti Machu Picchua. Tie Andien keskellä oli suoraan sanottuna kamala. Se mutkitteli, nousi ylös ja laski alas joten suoraa pätkää ei pahemmin ollut. Korkeuserot olivat sitä luokkaa että korvat meni todella helposti lukkoon. Kaiken kukkuraksi meidän kuski teki kaikkea muuta kuin ajoi rauhallisesti ja liikennesääntöjen mukaisesti. Ohituksia tehtiin ihan ihmeellisissä kohdissa, mutkiin ei pahemmin hidasteltu eikä nopeusrajoituksista välitetty. Useaan otteeseen ollaan menty mutkaa kohti 30km/h alueella yli 80km/h. Täältä jos selviän hengissä takaisin lupaan olla ottamatta ylimääräisiä riskejä seuraavaan kuukauteen (tai loppuvuoteen) ! Pelottavammaksi matkasta teki se, että tien pientareilla oli paljon ristejä sekä kukkia. Täällä puolella maapalloa on tapana laittaa tuollainen muistomerkki liikenteessä menehtyneelle. Muutamassa kohdassa noin 200m matkalla oli kolme tuollaista merkkiä. En halua edes tietää kuinka moni noistakin on ajanut ulos tieltä hieman isompaan pudotukseen...

Perillä meille tarjottiin heti kolmen ruokalajin lounas. Tämän jälkeen aloitettiin junanrataa pitkin kävely kohti Aquas Calientesia. Matkaan kului yli 2 tuntia ja kilometrejä taisi tulla ainakin kymmenen. Mutta ne maisemat oli vain niin upeat! Osasta matkaa tuntui kuin oltaisiin oltu sademetsässä.

Tänään yövytään hostelli Ollantayssa. Aamulla pitäisi olla nousemassa kohti Machu Picchua klo 4:30... Saa nähdä kuinka heti aamusta jaksaa lähteä kiipeilemään.

VINKKI 1 Yöpyminen on jo lähtökohtaisesti todella halpaa, jonka lisäksi hostellit tarjoavat monesti saman ketjun sisällä alennuksia kun on aikaisemmin yöpynyt heillä, kannattaa selvitellä! Taidettiin itse maksaa reissun aikana enimmillään yöstä 10 dollaria johon kuului aamiainen. Vastaavasti halvimmillaan ollaan päästy noin 5 dollariin, joka vielä sisälsi aamupalan!

VINKKI 2 Täällä ihmiset eivät tunne käsitystä olla ajoissa. Kaikki on myöhässä vähintään sen 10 minuuttia, parhaimmillaan jopa pari tuntia. Yritä olla hermostumatta!

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

PAIKKAKORTIT

Pinterestin maailma on pullollaan kaikkia ihania ideoita paikkakorteille. Törmäsin kuitenkin Tiger kierroksella noihin pahvisiin läpysköihin sekä leimasimiin. Siitä se idea sitten lähti. Melkoinen työmaa on painaa kirjain kirjaimelta käsin noin 130 vieraalle nämä lappuset, mutta on ne vaan ihanat! Eikä hintaakaan koko satsille ja leimasimille tullut kuin noin kymmenen euroa!

Sain yhden ihanista kaasoistani tänne Tampereelle viime viikolla kyläilemään ja saatiin häälehtien sekä skumppalasien lomassa muutama paikkakorttikin väsättyä. Ehdin siinä tuskastella korttien määrää ja pohdin samalla kuinka saadaan vieraat mahtumaan. Pientä leikkausta joudutaan ilmeisesti tekemään tuohon listaan. Kaasoni tuskasteli pitkien nimien mahduttamisessa noihin kortteihin ja ilmoitti pitkien nimien omistavien ihmisten joutuvan vieraslistaleikkauksen kohteeksi. Heh, voisiko tämän helpommin listaa edes lyhentää..? :D

maanantai 12. joulukuuta 2016

REISSUPÄIVÄKIRJA: ALOITUS

Reissusta on ehtinyt vierähtää jo vähän aikaa, joten voiko olla mitään parempaa kuin palata tuonne lämpöön ja reissufiilikseen kuvien merkissä. Tällä kertaa reissukaveri oli astetta fiksumpi, kun heti ensimmäisinä päivinä tuumasi reissupäiväkirjan olevan hyvä idea. Tuumasta toimeen ja seuraavassa hetkessä oltiinkin kaupassa vihko-ostoksilla. Koko kuukauden reissu tulee näkyviin tänne kuvien kera, joten useampi osa aurinkoa sekä kommelluksia tiedossa! Kaikki reissutarinat kokoan "reissupäiväkirja" tagin alle, joten tarinan kulkua on helppo seurata vaikkei muuten blogia lukisikaan. Tervetuloa seuraamaan!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Kolmatta kertaa aurinko nousee täällä Perussa reissun aikana. Paljon on ehditty jo näkemään parin päivän aikana, joten en voi edes kuvitella miten paljon asioita on vielä näkemättä. Vaikka kuukausi poissa kotoa tuntuu pitkältä ja ikävä painaa ehkä hitusen jo nyt, tämä kuukausi tulee menemään varmaan aivan järjettömällä vauhdilla.

Lähdettiin reissun päälle aamuyöstä 2. marraskuuta. Muutamaan kertaan on saanut jännittää milloin matkalaukkujen ja milloin koneeseen ehtimisen vuoksi. Heti meidän ensimmäisellä välietapilla Heathrowin lentokentällä Lontoossa aloitettiin tämä töpeksiminen. Meillä oli lento Miamiin, josta vaihdettiin konetta ja lennettiin Limaan. Joskus aikaa sitten olin pohtinut näitä Amerikan lentoja, että pitikös jotain näitä matkustusasiakirjoja olla tehtynä vaikka kyseessä olisi vain välilasku. Viisumia ei tarvittu joten unohdin murehtimisen. Lontoon päädyssä meitä ei tosiaan meinattu päästää koneeseen, sillä meillä ei ollut ESTAa tehtynä.. Tai itseasiassa itselläni oli voimassa oleva ESTA tammikuun Miamin reissun ansiosta, mutta kaverilla ei ollut. Pienehkön (heh) stressin puskiessa päälle alettiin täyttämään iPadila kaverille näitä sähköisiä asiakirjoja kun koneen lähtöön piti olla 15 minuuttia. Saatiin tehtyä ja ehdittiin koneeseen, joka sitten lähtikin myöhässä muista syistä johtuen. Mutta muistutus itselle: muista tehdä välilaskujakin varten ESTA !!!

Matkustamista tuli yhteensä noin kevyet 36 tuntia ennen kuin saavuttiin Liman keskustaan. En tiedä mihin keskustaan oikein saavuttiin, kun tämä on niin kaukana sellaisesta keskustasta mihin itse on tottunut. Ei varsinaisia kauppoja, kahviloita tai pankkeja yhtään missään. Pari tuntia pyörittiin rinkkojen kanssa ennen kuin päätettiin pysähtyä aamupalalle, oltiinhan saavuttu Limaan noin kuudelta aamulla paikallista aikaa. Hieman katseltiin ja pohdittiin paikkaa, kunnes päädyttiin menemään vaan jostain ovesta sisään ja tilattiin jotain. Saatiin heti aamupalaseuraa, kun eräs paikallinen mies päätti lyöttäytyä meidän seuraan bongattuaan meidät kadulta.

Aamupalan jälkeen löydettiin vihdoin perille 1900 Backpackers hostelliin, jossa päätettiin yöpyä ensimmäinen yö. Rinkat saatiin jättää varastoon, mutta huonetta jouduttiin odottelemaan parisen tuntia. Lähdettiin siis kiertämään kaupunkia ilman ylimääräistä painoa selässä. Käytiin pyörähtämässä aivan sattumalta paikallisessa ostoskeskuksessa. Ensimmäisenä päivänä kun ei kauheasti tee mieli rinkkaa täyttää ylimääräisellä, jatkettiin matkaa melkoisen äkkiä. Otettiin taksi ja lähdettiin turistien suosimaan Mirafloresiin.

Pakko myöntää, että tuo Miraflores vaikutti heti paljon enemmän keskustalta. Kuppiloita oli oikeastaan joka nurkan takana. Kierrettiin päämäärättömästi eteenpäin niin päädyttiin jälleen ostoskeskukseen aivan meren äärelle. Näkymät oli melko upeat, kun kauppakeskuksen terassilta oli useamman kymmenen metrin pudotus, jonka jälkeen alkoi ranta. Ja pakkohan tuonne rannalle oli päästä! Lähdettiinkin hiljalleen laskeutumaan, mutta käytiin vielä ensin katsomassa Rakkauden puisto.

Ranta oli täynnä surffareita , sillä olihan se aallokko melkoisen upea. Uimaan ei kuitenkaan tehnyt mieli kun tuuli melko kylmästi. Perussahan nyt vasta on kevät alkamassa. Lisäksi ranta oli pelkkää kiveä ja ilmeisesti rannalla olevat piikkikasat olivat merisiilejä, joten jätettiin uiminen suosiolla toiselle kerralle.

Seuraavana aamuna heräiltiin 10 tunnin yöunien jälkeen aamupalalle ja uuteen päivään. Ainoastaan Miami-Lima välin lennoilla sain edes hetken nukuttua, kun taas nämä muut välit mentiin hereillä. Univelkaa oli ehtinyt kertyä siis ihan kivasti. Hieman mieltä varjosti myös paluulentojen peruutus, joka saatiin itse tietää alta 12 tuntia ennen reissuun lähtöä. Loppujen lopuksi saatiin paremmat paluulennot, mutta hieman hermostuttaa Lontoossa edessä oleva lentokentän vaihto. Saa nähdä miten käy!

Aamupalan jälkeen alettiin pohtimaan seuraavaa etappia ja varattiin samalle päivälle bussiliput Cuscoon. Eipä päivällä ehtinyt oikein muuta kuin etsiä bussiterminaali, käydä syömässä ja ostamassa eväät kevyelle 22 tunnin bussimatkalle. Tällä hetkellä istutaan siis bussissa aamuauringon pilkottaessa Andien lomasta. Ei näitä maisemia voi oikein edes sanoin kuvailla, todella upeat! Tie on jyrkkä ja mutkaisa, mutta onneksi hyvässä kunnossa. Välillä kyllä hallottaa kun katsoo bussin reittiä. Metrin päässä tiestä lähtee parin kilometrin pudotus, tai ainakin siltä se näyttää! Matkalla on näkynyt isoja laumoja alpakoita, jäätyneitä järviä sekä kaktuksia, eli ilmasto vaihtelee paljon.

Vielä on tunteja istuttavana...


VINKKI Perussa reissatessa kannattaa käyttää Busportalia matkojen etsimiseen. Todella kätevä ja täältä pystyy myös matkaliput ostamaan itse. Sivusto on luotettava, mutta korttimaksuista perittiin muistaakseeni 6% lisämaksu. Ja turistina et pysty muutoin maksamaan. Välimatkat ovat helposti pitkiä, mutta täällä kulkeminen on melkein ilmaista. Tuo meidän 22 tunnin bussimatka Limasta Cuscoon tuli maksamaan noin 25 dollaria.

lauantai 3. joulukuuta 2016

LUNANASTA

© Lauri Helkiö


Näinä unettomina pikkutunteina on hyvä palata pitkästä aikaa tänne blogin puolelle esittelemään syksyn kuvauksien saldoa. Tällöin pihalla vielä tarkeni hyvin ja koirallakin oli kunnon turkki. Nyt jaloissa pyörii varsin karvaton versio tuosta samasta otuksesta, ai että tämä karvanlähtö on ihanaa aikaa! Kuitenkin olen sanattoman kiitollinen siitä, että nyt tuo karvaton karvakasa on jälleen kotona. Ja nykyisin meidän ikioma ❤

maanantai 15. elokuuta 2016

NYT SE ON VIRALLISTA

Tuleva vuosi tulee kulumaan melkoisessa hääkuplassa, joten ihan varmasti blogin puolella tästä hömpötyksestä kuullaan ja paljon! Tarkoituksena on kuitenkin höpöttää ihan arkisista asioista tämän lisäksi vastapainoksi, joten toivottavasti tämä sisäinen bridezilla malttaa postata hieman muustakin. Ideoita ja toiveita otetaan vastaan, mistä sinä haluaisit lukea blogissani? :)

sunnuntai 7. elokuuta 2016

KUULUMISIA

© Helkiö Photography

Pitkästä aikaa hieman tätä kuulumispuolta! Kesän ajan bloggaaminen ei ole kauheasti kiinnostanut, mutta toivottavasti syksyä kohden innostus alkaa palailemaan. Aika on mennyt itselläni pitkälti töissä, myöskin ne kauniit ja aurinkoiset päivät. Tällä suunnalla ei rusketuksesta siis ole tietoakaan!

Lunan kanssa ei olla päästy kesän aikana kuin yksiin kisoihin. Kesän kisat taitaakin olla nyt tässä, sillä meillä on toivottavasti syksylle iloisia uutisia. Luna saattaa saada pentuja syyskuun lopulla! Ensi viikolla koira käytetää ultrassa, jonka jälkeen tiedetään tarkalleen tämä pentuhomman tilanteen. Pitää toivoa parasta!

Yksi isompi asia on tässä tauon aikana päässyt tapahtumaan. Varattiin kaverin kanssa kuukauden matka Peruun! Jännittää aivan kamalasti, mutta aina reissua suunnitellessa tulee pakostakin suunnaton innostus. Kerrankin kun on mahdollisuus repäistä näin, onhan sitä pakko lähteä!